×
Oletko jo jäsen?
Unohditko salasanasi?

Rakas kaverini

Viikkoni oli ollut siihen pisteeseen asti todella uuvuttava. En voinut uskoa, miten paljon työtä ne tilaukset pystyisivät tuottamaan. Sen jälkeen kun perustin yritykseni, ainoa asia mitä olen itse asiassa tehnytkään on ollut työskentely ja tilausten hoitaminen. Tarvin tosissaan itselleni avustajan.

Kun pääsin kotiini ruskean, pehmeän sohvani hellään huomaan katsomaan MTV:ltä Kymmenen uutisia, tajusin miten pahasti olen itseäni uuvuttamassa. En tosissaan voi tehdä enää yhtään näitä kuudentoista tunnin työpäiviä. Kuolen kolmenkymmenen maissa jos en rauhoita tahtiani. Otin heti esille tietokoneeni ja lähdin etsimään netistä töitä hakevia. Kun löysin potentiaalisen ja uutteran näköisen työntekijän avukseni, soitin hänelle suoraan ja pyysin haastatteluun maanantaina. Heti tämän tehtyäni talssin jääkaapille palkitakseni itseni työviikosta huurteisella Karjalan kunnialla.

Kun maanantaina tulin takaisin tomistotiloihin, jotka olin muutama viikko sitten itselleni hankkinut, aloin heti katsomaan viikonlopun aikana tulleita tilauksia, järjestellen niitä kiireisyyden perusteella. Laskin tilaulistan alas ja lähdin hakemaan kahvia. Kun kävelin pitkin toimistotilojen pitkiä, häiritsevän ahtaita käytäviä, huomasin tumman hahmon seisovan oveni takana. Kun hän huomasi minut, hän kopautti ovea kertaalleen ja heilautti kättään.

"Ai. Se apulainen", sanoin itsekseni, asian ihan täysin unohtaneena. Lähdin saman tien avaamaan lasiovea, joka oli kovasti pienen puhdistuksen tarpeessa. Otin kahvasta kiinni ja väänsin, kuunnellen saranoiden kirkunaa. Totesin hiljaa itselleni, että saranatkin tarvitsevat öljyämistä ja kiitin mielessäni pelastavan avun tulemista paikan päälle.

"Päivää. Sirpa Koskenkorva! Mitäs kuuluu?" sanoo tämä oven takana seisonut hahmo.

"Päivää", sanon selvästi yllättyneellä äänellä. Sirpa ei todellakaan ollut sellainen nainen, jota en osannut odottaa lymyilemässä oven takana. Sirpalla oli pitkät sääret, joita peitti Marimekon viimeisimmän mallin hame, jota seurasi siveellinen, punainen paita, joka harmikseni peitti Sirpan navasta kaulan yläosaan.

"Kaipasit näemmä pientä apua toimistossa, vai? Hyvä. Et usko miten pahasti olen ollut työn tarpeessa siitä lähtien, kun minut potkaistiin pihalle viimeisestä työpaikasta. Viimeisin työpaikkani oli masentava kaikilla mahdollisilla tavoin, mutta olin onnellinen kun sain päästyä sieltä pois", tilittää Sirpa minulle.

Kävelemme työpöytäni ääreen, josta nopeaa siivoan ylimääräiset roskat tieltä ja alan lukea Sirpan CV:tä. Se ei ole mitenkään kauhean ihmeellinen, mutta Sirpan palkkaamatta jättäen olisi virhe, jota tulisin katumaan todella kauan, jos niin tekisin.

Otan ja katson työhakemuksen vielä läpi, jonka Sirpa oli vielä erikseen halunnut minulle laatia. Se oli todella hyvin kirjoitettu ja melko vakuuttava. Alan samalla kysellä rutiinikysymyksiä, joita kuulee jokaisessa työhaastattelussa.

Mietin vielä hetken asiaa ja punnitsen vähän, että miksi palkkaisin Sirpan. Kun olen tullut lopputulokseeni, että Sirpa on hyvä valinta töihin otettavaksi, otan hörppäyksen kahvia ja nousen ylös käsi ojossa.

"Onneksi olkoon Sirpa. Paikka on sinun"

Sirpa katsahtaa hieman ihmeissään, mutta iloisesti yllättyneenä.

"Nyt jo? Mutta, etkö aio haastatella muitakin ja sitten punnita mahdollisuuksia ja...", sanoo Sirpa ennen kuin ehdin pysäyttää hänen lauseensa.

"Ei minulla ole mitään tarvetta. Olet tarpeeksi pätevä työhön. Osaat selvästi kirjoittaa ja käsitellä tilauksia. Toisaalta minulla ei ole varaa odottaa enää päivääkään apulaisen hommaamista. Tarvitsen jonkun tänne työskentelemään rinnallani todella pahasti. Voit aloittaa varmaan välittömästi?"

"En! Enhän minä ole valmistautunut kunnolla! Minulla ei ole kaikkia meikkejäni edes mukana, en ole ehtinyt käydä tälle aamulle suihkussa ja minulla ei ole mitään työvälineitä mukanani!" Sirpa sanoo melkein tiuskaisten sanansa minulle.

"Et tarvitse minkään näköisiä aparaatteja vielä tänään. Tehtävänäsi on keittää meille pannullinen vahvaa kahvia, täyttää tilaukset ja laittaa ne paketteihin, sekä hoitaa tilausten kuljettaminen Matkahuollon pisteeseen ennen viittä. Suihkun löydät käytävän toisen oven takaa. Ja mitä meikkeihin tulee, näytät ihastuttavalta jo noin. Ei ole mitään syytä meikata tuon enempää."

Hetki menee, ennen kuin tajuan, että tuon voisi joku herkempi henkilö kokea seksuaalisena ahdisteluna. Hiljenen hetkeksi. Mutta, mielenkiinnosta jäädyn paikalleni, otan uuden hörppäyksen kahvia ja katson miten Sirpa reagoi.

Sirpan naamalle kirii pieni puna, jonka hän kuittaa alkamalla kävellä suihkutilojen luokse. Hän käy nopeaa suihkussa, keittää meille kahvit ja alkaa työskennellä tilausten parissa.

Kun itse alan muokata yrityksen nettisivuja, tajuan miten pahasti Sirpan kasvot ovat juuttuneet mieleeni. Huomaan miten vilkuilen aina välillä Sirpaa pakkaamassa tilauksia lähetettäväksi. Tajusin silloin, että en voi todellakaan työskennellä tällä hetkellä. Tarvitsin hetken tauon hengähtää.

"Sirpa, käyn avaamassa myymälän nyt. Voitko tehdä tilauslistojen tulostamisen loppuun siihen mennessä?" kysyn nopeaa ennen lähtöäni myymälän puolelle.

"Juu. Minä hoidan. Ainiin, ja voisitko lopettaa tuijottamasta minun takamustani sieltä läppärin takaa?"

Pysähdyn hetkeksi ja jämähdän paikalleni. Nyt tajuan, miksi hän sanoi huonoksi puolekseen työhaastattelussaan, että on hyvin suoraan asiat sanova nainen. Ei hyvä ihme, että tuo tuli puun takaa.

"Anteeksi?" kysyn äänellä, joka oli tarkoitetusti dramaattisen shokeeraantunut.

"Niin, ei sillä että minua haittaisi se, että sinun näköisesi miehet tuijottelevat pulleampaa päätäni, mutta uskoisin vaan, että työt tulisivat tehdyksi paremmin jos keskittyisit johonkin muuhun kuin katselujesi nykyiseen kohteeseen."

"Enhän minä..."

"Älä yritä. Unohdin varoittaa, että minulla on silmät selässäni näemmä. No, jos vain jatkaisit hommiasi – komistus."

Ja sitten tajusin, että miksi hän sanoi toiseksi heikkoudekseen miespomojen suhtautumisen häneen. Itse koin selvästi, että Sirpa on aivan uskomattoman näköinen nainen. Hänen kurvinsa olivat aivan omaa luokkaansa, hänen rinnoistaan puhumatta. Mutta, jos edelliset pomot ovat olleet naimisissa, on tuo saattanut olla ehkä hieaman liian avointa puhetta.

Katsoin kelloa, kun menin myymälää kohden. Tajusin äkkiä, että myymälän avaamiseen olisi vielä kolmekymmentä minuuttia. Pysähdyin ja huomasin Sirpan kävelevän minua kohden.

"Sain tilaukset valmiiksi, mitä sitten olisi tehtävänä?"

Tässä vaiheessa, voin myöntää, että sain aivan uskomattoman spontaanin adrenaliinin syöksyn, joka johti tekoon, jota teon aikana kaduin, mutta myöhemmin pidin viisaimpana riskinä jonka olen koskaan ottanut.

Otin ja laitoin sormen Sirpan huulien eteen ja suutelin häntä. Huomasin yhtäkkiä, että hän halusi samaa. Hän jatkoi matkassa ja suuteli minua perässä syvään, hartaasti, sekä niin ihanan hyvin. Hän oli paras suutelija, jonka olin koskaan kohdannut.

Hän nosti hetkeksi päätään taakse, ja mainitsi hiljaisella äänellä:

"Tätä minä halusin, mutta en välttämättä odottanut jatkotehtäväksi"

Naurahdin, jonka jälkeen Sirpa hyppäsi minuun kiinni taas. Hän alkoi hiljalleen ottaa nappejani auki toisella kädellä, samalla kuin toisella kädellä alkoi vetää kättänsä hänen housuihinsa.

"Työpöytäsi?" hän kysyi. Tajusin hetken päästä mitä hän meinasi.

"Kyllä. Kyllä!" hihkaisin ja siirsin hyvin kliseisesti, kuin elokuvassa, kaikki varusteeni pöydältä heittämällä ne lattialle nopealla liikkeellä.

Kaadoin Sirpan pöydälle, ja aloin ottamaan nappeja pois hänen paidastaan. Kun hän vihdoin oli täysin alasti, aloin hiljalleen suutelemaan häntä vatsaan. Hiljalleen laskin suuni hänen pilluansa kohden ja aloin tehdä liikettä, joka sai Sirpan hulluksi. Sirpa kävi kuumana, ja tunsin miten itse kiihotuin aivan huikeasti tätä kuunnellessani.

Sirpa oli selvästi sen tarpeessa. Näin miten tämä otti pienen taakan hänen harteiltaan, miten hän alkoi rentoutua. Otin ja aloin hiljalleen ottaa esille kaluani, jonka valmistelin. Laitoin kumin päälle ja pistin toiminnaksi.

Tajusin miten paljon Sirpa itsekin tarvitsi kyseistä aktia todella kovasti. Hän kävi kierroksilla, niin kuin se olisi Sirpan ensimmäinen kerta. Aloin itse myöskin melkein huutaa kuin pääsimme vauhtiin. Aloin hiljalleen nostamaan vauhtia. Olo tuntui, kuin olisi viidakossa. Oli lämmintä, kosteaa, ja tunnelma oli ihanan intiimi, kun rantamme sulautuivat yhteen ja kummatkin kuiskailivat toisilleen eroottisia kommentteja huimassa ekstaasissa.

"Lujempaa", hihkaisi Sirpa huohottaen kuin musta koira kesäisenä hellepäivänä.

Pistin vauhtia nopeammaksi ja tunsin miten aloin itsekin huutamaan melkeinpä. Menin todella nopeaa ja me kummatkin kävimme vauhdissa, kuin olisimme kuumina. Sirpa pisti vauhtia vielä koko kehonsa painolla.

"Minä tulen", sanoi Sirpa hiljaa, melkein kirkuvaa ääntä pitäen.

Aloimme nostamaan vauhtia aivan uudelle tasolle. Sirpa huohotti yhtä huutoa, toistaen nimeäni, ajoittain kiitellen ja kiroten. Hän oli kuin minä, aivan totaalisessa transsissa. Sitten, yhdessä sekunnissa tunnelma hiljeni. Tulimme kummatkin, ja kuulin vain hiljaisuudessa kopiokoneen tykytyksen uuden tilauksen tulessa sisään ja Sirpan sekä minun rytmikkäästä huohotuksesta.

"Näin pitäisi viettää useampi työpäivä", sanoi Sirpa. Nauramme kummatkin, ja alamme laittamaan vaatteitamme päälle, niin kuin mitään ei olisi äskettäin tapahtunut.

"Lähden avaamaan myymälän, voitko hoitaa tilaukset loppuun?" sanon Sirpalle.

"Kyllä. Komistus", hän sanoo ja ottaa saman vanhan hymyn naamalle.

Avaan liikkeen ja laitan tuotteita esille. Kun ensimmäinen asiakas tulee sisään, tervehdin häntä. Olen iloisempana koskaan, koska tulevien kuukausien aikana en joudu enää tekemään niin raskaasti töitä, ja sain juuri itselleni todennäköisesti mielenkiintoisemman työkaverin, jota tulen koskaan kohtaamaan.


Takaisin tarinoiden katsaukseen

Katso hänen kuvansa

ystäviä

Love4me (23)

HyvaPylly (19)

Imukykyinen (28)

Suklaaunelma (29)

TiikeriNinja (24)

kuuma_enkeli69 (23)

Oletko jo jäsen?